keskiviikko 31. elokuuta 2016

Mutta mitä tapahtui elokuulle?

Siis mihin ihmeeseen se meni? Pysähdyin eilen miettimään, että miehen loma loppui heinäkuun lopussa. Siis kuukausi kolmistaan on vierähtänyt. Eikä ole. On. Mihin? Nämä kuvat olkoot virallisesti viimeiset kesäasukuvat, taisi olla kuumin päivä tänä kesänä kun nämä otettiin. Eikä siitäkään ole kuin vasta kuukausi vai pitäisikö sanoa jo kuukausi?

Miten teillä on lähtenyt syksy käyntiin? Itse voin sanoa, että nyt on pikkasen liikaa ohjelmaa. Kaikki kivoja juttuja, mutta vähän turhan suihkimista meinaa välillä olla. Kun en halua kieltäytyä mistään. On blogi ja blogitapahtumat, on jumpat, on monta kerhoa, on perheuinti, on vauvamuskari, isä-vauvasirkus ja kaikkea kivaa mitä haluaisi tehdä. Jossain välissä pitäisi kai imuroidakin, ruoka pitää ehtiä laittaa ja välillä on ihan pakko heittää sohvan ääreen leffan eteen. Mutta toisaalta tällainen tyyli sopii itselleni, että menoja piisaa. Jos päivään ei ole sovittu mitään, notkumme herkästi pyjamissa useamman tunnin ja olemme puistossa siihen aikaan, kun muut jo lähtevät lounaalle. Puolensa tietysti niissäkin päivissä.


Syyskuu näyttää tuovan tullessaan paljon kivoja asioita, joista pääsen kertomaan teille myöhemmin. Jännittää, se täytyy kertoa jo nyt! 

Syyskuussa perheen pienin täyttää jo puoli vuotta. Siis mitä! Puoli vuotta! Isosisko on puolessa vuodessa omaksunut roolinsa uskomattoman hienosti, toki mustasukkaisuutta on koko ajan ilmassa, mutta "hyvällä" tavalla, joka ilmenee halailun tarpeena enemmän kuin raivareina. Esikoinen on alkanut innostua kirjaimista ja numeroista syksyn myötä ihan uudella tavalla ja mm. sana DISNEY osataan "lukea" ihan joka paikasta. On tainnut vilahdella meillä aika monessa paikassa. ;) Oman nimen kirjaimet luontuvat myös hienosti. Niin kovaa vauvani kasvaa. Muistan kuin eilisen kun hän täytti 6kk, mitä hänellä oli päällä tuona aamuna, mitkä vaatteet minulla oli, kuinka hän heräsi nauraen päikkäreiltä Villervallan pipo päässä. Nyt on pikkusiskon vuoro täyttää puolikas vuosi. Siinä missä 3,5-vuotias osaa ja ymmärtää jo valtavasti, kyselee kaikkea jumalasta vauvan syntymään ja keksii uskottomattomia satuja, hän saa myös sydämeni syrjälleen päivittäin. On omatoiminen, juoksee ja pyöräilee kovaa, puuhastaa ties mitä, mutta sitten välillä ajatus ei pysy mukana ja pyörällä lennetään kaaressa tai kiivetään vähän liian korkealle tai juostaan kovaa suihkivien pyörien eteen.



Se mikä esikoisen kohdalla tuntui todella vaikealta aluksi oli soseet. Ei mennyt, ei uponnut, tuli huuto, tuli soseet syljeskeltyä pihalle. Kuopus on ihan oikeasti nauranut onnesta kun saa osallistua syömiseen, puuroa lukuun ottamatta kaikki on ollut herkkua, suu aukeaa ja ruoka putoaa. Nyt taas kysyn, onko se lapsesta kiinni vai siitä, että äiti osaa paremmin toisella kierroksella? Toivottavasti tämä tahti jatkuu, vaikka kausia ja vaiheitahan lapsen elämä on täynnä.

toppi Gina Tricot/ huivi Pieces/ shortsit Mango/ kengät Migato/ hattu H&M/ arskat Lindex/ rannekoru Hipanema

Miten tämä kaikki kuviin liittyy? Tuli vain kuvista perheaika ja kesän reissut mieleen, elokuusta jäi mieleen esikoisen varttuminen silmissä ja pienemmän soseet. Ajatukset sinkoilivat. Sinkoilusta tuli mieleen sekin, kun viime viikolla olin bodystepissä ja yhtäkkiä mietin, että hei unohdin hakea postit, tuleekohan minulle vielä Me Naiset? Kaikkea sitä ehtii miettiä siinä askeltaessaan.

Sellaista tänne! Miten menee ikätovereilla sosemaistelut? Vai onko vielä aloitettu? Miten oma elokuusi, tuo uusien juttujen luvattu kuukausi sujui?

P.S. Vielä tänään ehtii osallistua arvontaan! Facebookin puolella pyörii myös oma arvontansa, klik!

tiistai 30. elokuuta 2016

Kotikutsujen luvattu aika ja Silverjunglen AW16


Varma syksyn merkki on se, että kotikutsuja piisaa kun AW-mallistot pärähtävät eetteriin merkeillä. Kotikutsujen järkkääminen on huippukivaa ja samalla kamalaa. Viimeiseen asti saa arpoa kuka tulee ja tuleeko kukaan, montako kahvikuppia kattaa esiin, kuinka moni sairastuu, kuinka monella on muksu mukana ja kattaako lapsille syömistä pöytään ja lista jatkuu. Välillä näytti siltä, että meitä kutsuilee kolme henkeä, lopulta kasassa oli 11 aikuista jaaa... Ehkä 7 lasta? Eli juuri se raja, millä emäntä saa tilauksestaan -30% alen ylitettiin! 

Minä tykkään pitää kutsuja ihan sen takia, että saan kavereita kylään, itselleni juttuseuraa ja lapsikin saa yleensä leikkiseuraa. Tällä kertaa olin jo päättänyt, etten tilaa mitään, mutta koska sain tuon isomman alen päädyin tilaamaan esikoiselle ja itselleni samistelumekot/tunikat. Olisin halunnut tilata molemmille harmaat, mutta ei kelpaa pienelle, siis äidille harmaa ja tyttärelle pinkki. Tunikan koot alkoivat niin isosta että kuopus jäi ilman, muuten oltaisiin samisteltu urakalla. Minä tykkään Silverjunglen vaatteista kovasti, erityisesti niiden sävyistä ja materiaaleista, menevät Pomp de Luxin vaatteiden kanssa omiin suosikkeihini!


Minna aloitti esittelijänä tällä kaudella ja me tilasimme siis nämä tunikat, jotka hänen kädessään on. Kutsut olivat toiset, jotka hän piti eikä kyllä huomannut, niin sujuvasti tuli tiedot ja esittelyt. Samaa sanoi kaveri seuraavana päivänä. Hyvä Minna, tsemppiä jatkoonkin!




Tämän syksyn mallistossa ihastuin ehkä enemmän lasten- kuin aikuistenmallistoon. Tutut tähdet ja sydämet löytyvät vaatteista, lisäksi mm. hyväksi havaitut trikootakit jatkavat aikuisten puolella. Kaverini sanoi, että arveli minun tarttuvan kirkkaan pinkkiin maxipaitaan rekissä, mutta ei ei, minä tilasin harmaata. Jälleen kerran tuli vastaan se, että tykkään enemmän ja enemmän rauhallisimmista väreistä, mitä tämä on! Lapsille oli luvassa frillakuosia kuten yleensäkin, joka aiheutti yhdessä vieraana olleessa pikkutytössä "OIH"-huokauksen. Se oli ainakin aito palaute, kyllä meilläkin frillat kelpaavat hyvin!




Vaikka emännän ominaisuudessa ehtii valitettavan vähän jutella kun vieraita on paljon, on omat lapset, on mallisto mihin tutustua ja arki-iltana kukaan ei ole pitkään, oli silti ihanaa saada koti täyteen elämää ja kavereita. Minä tykkään kyllä kutsuja kovasti järjestää! Minnalle pointsit siitä, että jäi vielä juttelemaan rauhassa vieraiden lähdettyä, yleensä esittelijöilläkin on niin palava kiire, että tämä oli harvinaista herkkua. Kiitos Minna!


Kutsuilla oli tarjolla vähän sitä sun tätä hedelmistä karkkeihin. Itse tein chilitonnikalapiirakan pöytään ja äitini leipoi punaherukka-marenkipiiraan, minusta on ihanaa kun on jotain itse tehtyäkin pöydässä, vaikka aina ei tietenkään ehdi leipomaan. Huomaa muuten, että pöytä on kuvattu valoisalla ja vaatteet myöhään illalla valon jo vähentyessä, alkaa olla aika kaivaa ulkoinen salama esiin. Syksyn huomaa siis tässäkin!

Siinäpä oli pienet maistiaiset uudesta mallistosta sekä kutsuista, mitä pidätte uusista tuotteista?

Oletko jo kotikutsuillut tänä syksynä?

maanantai 29. elokuuta 2016

Erilainen omenaherkku

Meillä on ollut hurja omppukesä. Niistä on väännetty pakkanen täyteen sosetta, on annettu vanhemmille ja kavereille ja silti piisaa. Oikeastaan niistä ei sitten muuta ole tehtykään kuin sosetta, koska en jotenkaan innostu perinteisistä omena-kaurapaistoksista tai piirakoista. Mutta sitten silmiini osui vähän erilaiselta kuulostava resepti uusimmasta Trendistä ja kun kaapissa sattui olemaan sitruuna, niin teimme sunnuntaiherkun tästä. Ihanan kirpeä ja erilainen herkku tulikin, eikä tippaakaan kuiva. Innostuin niin, että oli pakko jakaa resepti teille saman tien, kun omppuja vielä piisaa puissa!



Omenamurupaistos

Omenaseos
n. 1 kg omenaa
1 sitruuna
1 dl ruskeaa ruokosokeria
voita

Reseptissä ei tätä lukenut alussa, mutta vinkkaan aloittamaan siitä, että raasta sitruunan kuori. Me menimme vaan ohjetta järjestyksessä ja puristettua sitruunaa olikin sitten haastavampi raastaa... Kuori sitten omenat, poista siemenkodat ja pilko pienehköiksi paloiksi.  Laita palaset kulhoon ja purista päälle sitruunan mehu, jotta omput eivät tummu. Lisää kulhoon ruokosokeri ja sekoita.

Sulata voi pannulla. Kun voi ei enää tirise, laita omenanpalat pannuun ja anna niiden ruskistua rauhassa, kunnes sokeri, voi ja omenoiden nesteet tiivistyvät siirappimaiseksi. Sekoittele välillä. Kaada omenanpalat voideltuun uunivuokaan.



Murupäällys
100g voita
2,5dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori

Nypi voi ja jauhot sekaisin, lisää sokeri, raastettu sitruunankuori ja 1-2 ruokalusikallista vettä. Ravista kulhoa; veden tulisi sekoittua jauhoseoksen kanssa niin, että seoksessa on sekä pieniä että isoja murusia. Kaada muruseos vuokaan omenoiden päälle ja paista 180-asteisessa uunissa 45 minuuttia tai enemmän, kunnes pinta on ruskistunut. Meillä oli itse asiassa uuni hieman kuumempi ja paistos uunissa reilun tunnin, kunnes sai väriä.


Sitten vain nauttimaan esim. jäden kanssa, sitruuna tuoksui ja maistui tästä aivan valloittavasti!


Ompuntuoksuista uutta viikkoa kaikille! Olethan jo osallistunut  arvontaan?  Facebook-sivuilla on vielä erillinen arvonta menossa!